Uusia haasteita kohti

Tovi onkin viime päivityksestä jo kulunut. Keväällä tuntu, ettei yksinkertasesti ole mitään sanottavaa. Päivät meni Helsinki-Lahti -väliä ravatessa ja töitä tehdessä.

Kesäkuuhun siirryttäessä kävin hakemassa talteen artesaanin paperit stipendeineen. Hiton hyvä fiilis. Ihan uskomatonta, että mulla on ammatti ja kaikenlisäks unelmaduunikin. Työt gTiella jatkuu ja remmiin on saatu paljon hyviä tyyppejä. Ootan jo innolla tätä syksyä, kun lähdetään porukalla vallottamaan maailmaa. Mun on turha lähteä selittämään suunnitelmia sen enempää, koska Jenni hoitaa sen paremmin blogissaan, mut sanotaan, että rahaa on, hyvin menee. Ja oon ilonen, että saan olla mukana.

Nämä meinaa myös sitä, että mun oli aika siirtää päämaja Lahesta Helsinkiin. Haikeuden ja innostuksen sekaisin fiiliksin pakkasin elämäni pakuun ja kuljetin sen pääkaupunkiin. Näissä maisemissa kelpaa viettää viimeset lomapäivät ennen syksyn rutistusta:

Oon jo jonkin aikaa pohtinut tän blogin tulevaisuutta. Viime aikoina oon alkanut taas kaivata kirjottamista. Haluisin ehkä kuitenkin viedä sitä henkilökohtasempaan suuntaan. Enemmän fiilistelyä, vähemmän tylsiä juttuja, samalla silmälläpitäen mun ammatillista näkökulmaa. Tiedä sitten mitä se tarkottaa.

Tällä pohjalla tuskin kuitenkaan tuun jatkamaan. Mikäli tää mun häilyvä ajatus saa siivet alleen niin päivitän uuden linkin tänne.

Siihen asti kiitos ja näkemiin.

The Hill-Side SS13 lookbook

Pirtein lookbook vähään aikaan! Kahden veljeksen pyörittämä The Hill-Side luottaa kravateissaan ja asusteissaan mutkattomaan suunnitteluun ja ajattomuuteen. Jähmeydestä heitä ei kuitenkaan voi syyttää. Pukeutumisasioita ei pidä ottaa liian vakavasti.

Katso loput lookbook-kuvat täältä.

Rullaillaan

Mussa on aina asunu pieni skeittari, joka ei vaan koskaan oo ollut tarpeeks vahva kuoriutuakseen. Keväisin ensimmäisten lumien sulamisen myötä rampeille kirmaavissa pikkupojissa on jotain tavattoman positiivista energiaa värikkäine huppareineen ja eriparitossuineen. Eikä se energia mihinkään iän myötä häviä.
Lahden Muotoiluinstituutin graafikkoryhmän sateenvarjokollektiivi 19st on suunnitellut kevään päheimmät printit dekkejä koristamaan. Käy äänestämässä suosikkiasi, voit voittaa sen omaksesi. Tai pelaa varman päälle ja käy lunastamassa laadukas lauta Kampin Laminasta.

Kollektiivin toinen projekti Motherboard on ylistys suomalaiselle skeittikultturille ja käsityölle. Uusilla kansainvälisillä suunnittelijoilla vahvistetun 19st:n lisäksi projektissa on mukana kaksi alansa huippunimeä: Lahtelainen mallipuuseppä Esa Niiranen sekä suomalaisen skeittauksen ja lumilautailun erikoisliike Lamina. Dekkipohjien valtavirrasta poikkeava kuvakieli ei rajoita mielikuvitusta vaan on kaikessa sallivuudessaan kiehtova ja erilainen. Innoissaan epätavallisesta formaatista 19st loi sarjan uniikkeja taideteoksia. Kun Laminan ja Esa Niirasen liittyminen projektiin varmistui, oli koko porukka aivan fiiliksissä! Nyt 19st, Uniq Design ja Lamina ylpeänä esittelevät 25 uuden sukupolven skeittilautaa, joissa tuore näkemys kuvituksessa yhdistyy laadukkaaseen käsityöhön. Laudat ovat esillä neljän viikon ajan 26.4. alkaen Laminan Kampin liikkeessä Helsingissä. Näyttelyn ajan lautoja on mahdollista tilata liikkeestä. 

Ostin vähän aikaa sitten itelleni potkulaudan. Sillä on hyvä alottaa kaduilla törttöily. Ehkä pääsen vielä vallottamaan ramppejakin joskus, jos vaikka arpaonni suosisi.
Rullaillaan ja morjestellaan! Ja törmäillään.

Saint Laurent x Daft Punk

Kaks hyvää yhdessä. Hedi Slimane ja Daft Punk.

kuvat: Rolling Stone, Highsnobiety

Energistä sunnuntaita!

Nahkarotsi ja saappaanvarsi - opinnäytetyö

Pitkien päivien ja unettomien öiden jälkeen voin helpottuneena sanoa selvinneeni opinnäytetyöstä kunnialla. Keskiviikkona höpötin seminaarissa ja torstaina musta lammas pääs vihdoin omistajalleen, Jennille, joka on kuumeisesti oottanut uutta riepuaan. Täysien pisteiden takki on mittojen mukaan tehty ja detaljeja riittää.

Kauluksen sisäpuolella on käsintehty punontakuvio, hihat on nyöritetty kainaloon asti. Osa hihasta on tehty taljan reunoja yhdistämällä (ks. lähikuva tekniikasta), samoin takin sivukappaleet. Työtunteja kertyi siis varsin kiitettävästi. Tärkeää mulle oli kuitenkin ennakkoluuloton kokeilu. Se poikii usein uusia ideoita seuraaviakin projekteja varten.

Rotsin lisäks valmistui mateennahkainen polvisuojalla varustettu saappaanvarsi elokuvaa varten. Näyttää pirun hyvältä ja tarvittaessa toimii puolustusvälineenä vittumaisia miehiä vastaan. Toivotaan että tää nähään vielä valkokankaalla!

Ilman Jennistä ammentamaani inspiraatiota nää tuotteet ei kuitenkaan olis sitä mitä ne nyt on. Rotsia oli ihan mahtava tehdä, kun tiesi millaselle mimmille se on menossa. Lisäks Jennin luona oon oppinut työstämään nahkaa luovasti enkä olis voinut kuvitellakaan tekeväni ekaa rotsia kellekään muulle. Etu yhteistyökuvioissa oli myös materiaalihankinnat. Jennin kaapeista löytyy jos jonkinlaista nahkariekaletta, kuten myös nuo saappaanvarren mateet. Oli hauska päästä kokeilemaan ihan uutta matskua.

Fiilis on kyllä mahtava. Yks etappi on nyt saavutettu ja uudet haasteet oottaa jo edessä. Iso kiitos Jennille, joka postasi kuvat sekä omalle että gTien facebook-sivulle. Sitä kautta on jo muutama nahkarotsitilaus otettu työn alle. (Laita meiliä e.kervinen@yahoo.com jos haluat sulle räätälöidyn nahkarotsin.) Lisäks maanantaina alkaa asiakaspalvelun harjottelujakso Acolythissa Iso Roballa. Sen jälkeen alkaaki koulun puolesta homma olla taputeltu ja saan artesaanin paperit käteen.

Kevättä kauluksissa

(Imelyysvaroitus)

Kevätaurinko alkaa jo lämmittää ja sulattaa kohmeisia sydämiä. Kaduilla näkyy paljon reippaampia askelia ja leveämpiä hymyjä. Kyllähän se todetaan joka vuosi, mutta aina vaan tuntuu yhtä hienolta. Lämpöä ja rakkautta on taas ilmassa.
Tästä keväästä erityisen tekee Tahdon 2013 -kampanja, joka on saanut huimasti kannatusta tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tänään (siis eilen) kuvattiin Jennin uutta häämallistoa. Kravatteja, rusetteja, solmiohuiveja, taskuliinoja... Kaikille miehille. Kaikille pareille.
Jennin ottamasta kuvasta välittyy se rakkaus ja herkkyys, joka ympärillä taas versoo. Oli mukava olla mukana kuvaussessiossa, jossa porukka muodostuu ystävistä, joilla jokaisella on oma tärkeä työpanoksensa annettavana - oli se sitten kahvinkeittoa, hiustenlaittoa tai kameran liipaisimesta painamista. Vaikka studiossa lämpötila välillä viilenikin, oli tunnelma koko ajan lämmin. Ihan mahtava fiilis.

Lampaita laskien

Nyt on sit draivi päällä. Sen tietää siitä, että saa oikeesti myös jotain konkreettista aikaan. Aamuauringossa hurautin postin kautta lampaantaljat kainalossa ja intoa puhkuen koululle. Eilinen meni gTiella hommissa ja pieni irtautuminen anto uutta virtaa. Tai ehkä päivän aikana juodut valtavat kofeiinimäärät ei ollu vielä lakanneet vaikuttamasta.
Jennin tulevan häämalliston protojen valmistuksen lomassa tsekattiin rotsiasioita kuntoon ja nyt on saatu seuraava vaihde silmään. Yllä yksityiskohta siitä, mitä tuleman pitää. Palapeli lampaantaljan reunoista. Nyt näyttää hyvältä, enää täytyy vaan jatkaa samaan malliin.

Toinen merkki draivin päällekytkeytymisestä on OFF-nappulan katoaminen. Meininkiä ei noin vaan pysäytetä, vaan liike pysähtyy sit kun kone hajoaa. Lampaita saa laskeskella siis iltasinkin, kun täytyis käydä akkuja lataamaan.

ding dong ding dong // kello lyö kaksitoista // täytyy mennä nukkumaan // ei saa jäädä kukkumaan //
ei pelätä varkaita vaan laskea lampaita // että saan haan kii
1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14 ...

Flowta tavoitellessa

Tän päivän ateljeesoundtrackina on soinu pitkästä aikaa The XX:n Intro. Ja vain ja ainoastaan Intro.

Tää biisi sai mut hyvään työmoodiin. Nappasin youtubesta kappaleen kymmenen tunnin version ja ryhdyin hommiin. Tekeminen alkoi kummasti sujua, kun ei ollut vaihtelevia tunnelmia biisien välillä, eikä lyriikoita kuunneltavana. Tasainen rumpubiitti, kitaranäppäily ja hyräilyt soljui taustalla ja auttoi keskittymään. Eikä tarvinut koko ajan käydä valitsemassa seuraavaa levyä.
Joskus onkin psykassa ja kuvistunneilla ollut puhetta musiikista ja sen vaikutuksesta flowhun, täydelliseen tekemisen imuun. Karkeasti ilmaistuna ihmisen vasen aivopuolisko on looginen, käytännöllinen ja matemaattinen, kun taas oikea puolisko on visuaalinen ja abstrakti. Tyypillisesti vasen aivopuolisko on hallitsevampi puoli. Luovassa työskentelyssä se puolestaan täytyisi vaientaa. Biisien lyriikat on vasemman aivopuoliskon heiniä, joten jos tahtoo jättää sen puolen narikkaan, kannattaa valita instrumentaalibiisi.

Puolet koko kymmenen tunnin versiosta on kuunneltu, eikä vieläkään oikeastaan kyllästytä. Nyt vaan toivotaan et sama tekemisen meininki jatkuu koko ens viikon. Luovaa viikkoa myös kaikille teille!

Kaupunkitarinoita

Tänään gTie lähti valloittamaan Helsingin Urban Storya nahkasta ja hopeasta valmistetuilla uniikkikoruilla. Kyseessä on Qi:n järjestämä Flow up -tila, jonka Jenni ensimmäisenä vierailevana tähtenä korkkaa. Mukana muutama verkkokaupasta tuttu malli, niiden versiointeja sekä täysin uusia luomuksia, joissa hyödynnetään taljan ylijäämäpaloja ja reunoja.

Mulla puolestaan on lomaviikko takana. Käytännössä se tarkoitti sitä, että muutamana päivänä yritin miettiä opinnäytettä ja muutamana päivänä yritin olla miettimättä. Hetkittäin päällä oli flow kumpaankin suuntaan.
Pari edeltävää päivää meni gTiella hommissa jeesien tämän Urban Storyn kokoelman kanssa. Lisäksi opinnäytetyö alkaa viimein saada lopullisen konkreettisen muotonsa. Palapelissä on ollut monta liikkuvaa osaa, joiden paikalleen loksahtamista on odoteltu. Toiset täytyi survaista omaan koloonsa tai muotoilla uudestaan, mutta kokonaiskuva alkaa nyt olla selvä.
Vaikka ollaan jo jakson puolivälissä, ei mua silti vielä stressaa tää tilanne. Luova prosessi on harvoin suoraviivainen, varsinkin jos sitä sorkitaan useammalta taholta. Jos oisin lähtenyt tekemään täysin itsenäistä työtä, olisin todennäköisesti jo paljon pidemmällä työskentelyssä. Sen sijaan suunnitelmani menevät hyväksytettäväksi seuraavalle taholle (Jennille), jolla puolestaan on oma kehyksensä annettuna seuraavalta taholta. Koska tämä kehys ei ollut vielä saanut muotoaan, oli järkevää tuoda suunnittelu takaisin vain meidän kahden välille.
Nyt työn alla on nahkatakki. Jennille. Mä olen jo pidemmän aikaa sellaisen halunnut valmistaa ja Jennin rakas rotsi on eläessä puhki kulunut. Rotsi, joka on ollut merkittävä osa Jennin identiteettiä ja tarinaa. Ja nyt mun tehtävä on korvata tuo "säälittävä nahkamajava". Luoda herkälle kaupunkisoturille uus univormu. Keikoille. Boothilliin. Prätkäilyyn. Tsemppaan kovasti, koska haluun että tästä rotsista tulee osa stooria.
Mutta tosissaan, kuka muu muka vois olla mun ensimmäinen nahkarotsiasiakas?

Luupissa

Jenni kirjoitti just muutama päivä sitten blogissaan musiikista ja sen voimasta. Teksti ei ois voinu parempaan aikaan tulla, sillä ite kelailin juuri ihan samoja juttuja. Jouduin luuppiin, josta jonkun täytys nykästä mut pois.

Viikko sitten youtubeen ilmestyi James Blaken uusi single Retrograde ja siitä asti mun päivä on alkanut sen hiipivällä hyminällä ja myös päättynyt siihen. Yritän välttää kappaleen kuuntelua, jotten kyllästyisi. Yritän kuunnella välissä jotain muuta. Silti on pakko koko ajan palata siihen. Vahvaan bassoon, soljuvaan melodiaan, ulinoihin ja sireenin huutoon, nousuihin ja laskuihin. Uudestaan ja uudestaan.
Viime viikko meni vähän hapuillessa. Takana on pitkä talvi ja nyt on selkeesti breikin paikka. Samaan aikaan niskaan huohottelee opinnäytteen deadline. Tää biisi pysäyttää kaiken neljäksi minuutiksi.

Alkunykäisy

Huh, parin viikon radiohiljaisuuden jälkeen on kiva taas tulla tänne näpyttelemään. Ajatukset on risteilly monessa muussa asiassa ja saatu toisinaan jopa pysäytettyä. Meno koulussa on vähän nuupahtanutta, kun kaikki kärsii jakkujakson draivin jälkeistä krapulaa.
Oman korjaussarjani hain gTielta maanantaina. Opinnäytetyö on nyt polkastu käyntiin ja siit tulee hiton hyvä. Kaikki on vielä vähän auki, mut luotto on kova. Ensimmäinen osa kokonaisuutta on kuitenki jo työn alla. Saappaanvarsi. Nahkasta. Mateennahkasta.

Made on hieno kala. Miltei kaikki osat käytetään hyödyksi, kun maksa ja mätikin syödään ja kallot keitellään. Keitto on kuulemma hyvää, itse en oo koskaan maistanut. Sesonkiaikakin olis parhaillaan.
Made ei oo mikään iso kala, mikä antaa rajotteensa kaavotukselle. Tää päivä meni palojen paikkoja ja muotoja miettiessä. Leikkaaminen jännitti, koska kalakavereita on vain muutama eli ei oo varaa mokailla. Onneks sain Jenniltä rohkasun sanoja. Huomenna pääsee ompelemaan.
Hyvä tästä vielä tulee.

Lyhyt jakku mittatilaustyönä

Parasta tässä mitä teen on, kun saat ylpeenä ojentaa tekemäs tuotteen asiakkaalle ja nähdä hymyn tyytyväisen vastaanottajan kasvoilla. Se, miten sanojen ja kuvien pohjalta syntyy jotain konkreettista, joka saa toisen hyvälle tuulelle. Ja kun paine putoaa harteilta. Viimeseen asti meinaan jännittää, että onkohan se nyt hyvä ja onko molemmat ymmärtäneet toisiaan. Että onko "sellanen vähän niinkun roiskittu tai rapatun näkönen pinta tiäkkö" samanlainen asiakkaan silmin.
Jos asiakas ei ole vaatetusalan ammattilainen, huomio kiinnittyy luonnoksissa ihan eri asioihin. Suuri osa asiakkaista ei todennäköisesti ymmärrä leikkaussaumoista juuri mitään, tai ei ehkä osaa kiinnittää niihin huomiota. (Pyydänkin nyt huomioimaan tämän postauksen jakun leikkaussaumat, jotka on yksi tekijä jakun yksilöllisyydessä.) Ensimmäinen sovitus saattaa samantien lyödä kauhukuvat asiakkaan verkkokalvolle - lakanakankaasta tehty, huolittelematon proto on käytännössä mahdoton saada näyttämään hyvältä, mutta se antaa toteuttajalle jo paljon informaatiota. Asiakas saattaa hahmottaa vasta viimeisessä sovituksessa, onko malli mieluinen, ja siks aina mahanpohjassa vähän kipristelee. Vielä ei oo onneks tarvinut turvautua suostutteleviin myyntipuheisiin.

Tää kyseinen jakku on koulussa valmistettu asiakastyö, joka oli tosi mieluinen toteuttaa. Asiakkaan mieltymykset on lähellä omiani, joten suunnittelu oli vaivatonta ja palkitsevaa. Alakaulukseen tein hopeista foliopainatusta, joka näkyy, kun kaulus on ylhäällä. Materiaalina ohuehko puuvillapolyesteri. Pointsit lopputuloksesta on tullut itseltä, asiakkaalta ja muutamalta muulta todistajalta - huomenna kuullaan sit maikkojen mielipiteet.

Lyhyt jakku harjoitustyönä

Tässä nyt kuvat tän jakson aikana tekemästäni harjotusjakusta. Kaikki teki valmiskaavoilla jakun herrainkauluksella, jotta työvaiheet tulevat tutuks ennen asiakastyön aloittamista. Noitten valmiskaavojen kanssa olikin taistelemista: olis pitänyt olla kaks kokoa pienempi kaava, kuin mitä mittojen mukaan taulukko määräs. Myös kaulus oli ihan kamala ja muokkasinkin sitä reilusti. Samoin pituus lyheni ainakin kymmenisen senttiä. Hihat puolestaan oli suurimmalle osalle ihan liian lyhyet - mulla ne jättää kivasti ranteen vähän näkyviin. Jakkua ei myöskään voi oikein pitää auki, kun sivuille jää kummalliset "tissipussit". Varsinainen Project Runway Inspired -kaavapaketti. Kyllä siitä kuitenkin loppujen lopuks ihan kelvollinen tuli. Tekonahka tuo vähän särmää muuten perinteiseen malliin ja täytyy henkseleitä paukutellen sanoo että minikokoinen napinläpitasku on aivan jäätävän hyvin tehty!

Sukellus sci-fin maailmaan

Nyt kun asiakasjakku portfolioineen on hoidettu alta pois, oon päässyt tarttumaan opinnäytetyöhön. Perjantaina kävin Helsingissä nollaamassa tilanteen ja samalla lyömässä lukkoon yhteistyökuviot gTien kanssa. Nyt ei lähdetä hissuttelemaan tai tekemään salonkikelpoisia käyttövaatteita. Toivon mukaan tää menee ihan sekoiluks ja mielikuvituksen rajat paukkuu.
Projektiin liittyen tää päivä onkin menny sci-fin ja kyberpunkin maailmaan tutustuessa. Sunnuntaikoomassa on hyvä surffailla ja kerätä kuvastoa itelleen. Hakukone saattoi mut nörttimaailmaan, johon mulla ei oo kovin hyvää tuntumaa. En pelaa videopelejä tai katso Star Trekiä. Myönnän kyllä tehneeni aikoja sitten roolipelaajakaverilleni lateksijakun kyberpunk-henkiseen peliin. Eh. Niin. Lateksi jääköön tällä kertaa kangaskauppaan. Toisaalta samaan aikaan yllätyin siitä, miten tuttu maailma näytölle oikeasti avautukaan. Blade Runner, Ghost in the Shell, Cowboy Bebop... näitä kuvia ja nimiä on tuijotellut joskus skidinä veljen seinällä ja kuvaputkinäytöllä.

Futurististen asujen kanssa ei tarvi kyllä himmailla yhtään. Ootan jo innolla, että pääsee leikittelemään muodoilla. Uus paras ystävä, kovetusaine nahalle, tekee hullutkin visiot mahollisiks.

Jos joku teistä lukijoista tunnistaa nyt itsessään jonkun yhteyden tähän maailmaan, kommenttiloota on avoinna vinkeille jutuista, joita täytyis nähdä tai tietää.