Tänään gTie lähti valloittamaan Helsingin Urban Storya nahkasta ja hopeasta valmistetuilla uniikkikoruilla. Kyseessä on Qi:n järjestämä Flow up -tila, jonka Jenni ensimmäisenä vierailevana tähtenä korkkaa. Mukana muutama verkkokaupasta tuttu malli, niiden versiointeja sekä täysin uusia luomuksia, joissa hyödynnetään taljan ylijäämäpaloja ja reunoja.
Mulla puolestaan on lomaviikko takana. Käytännössä se tarkoitti sitä, että muutamana päivänä yritin miettiä opinnäytettä ja muutamana päivänä yritin olla miettimättä. Hetkittäin päällä oli flow kumpaankin suuntaan.
Pari edeltävää päivää meni gTiella hommissa jeesien tämän Urban Storyn kokoelman kanssa. Lisäksi opinnäytetyö alkaa viimein saada lopullisen konkreettisen muotonsa. Palapelissä on ollut monta liikkuvaa osaa, joiden paikalleen loksahtamista on odoteltu. Toiset täytyi survaista omaan koloonsa tai muotoilla uudestaan, mutta kokonaiskuva alkaa nyt olla selvä.
Vaikka ollaan jo jakson puolivälissä, ei mua silti vielä stressaa tää tilanne. Luova prosessi on harvoin suoraviivainen, varsinkin jos sitä sorkitaan useammalta taholta. Jos oisin lähtenyt tekemään täysin itsenäistä työtä, olisin todennäköisesti jo paljon pidemmällä työskentelyssä. Sen sijaan suunnitelmani menevät hyväksytettäväksi seuraavalle taholle (Jennille), jolla puolestaan on oma kehyksensä annettuna seuraavalta taholta. Koska tämä kehys ei ollut vielä saanut muotoaan, oli järkevää tuoda suunnittelu takaisin vain meidän kahden välille.
Nyt työn alla on nahkatakki. Jennille. Mä olen jo pidemmän aikaa sellaisen halunnut valmistaa ja Jennin rakas rotsi on eläessä puhki kulunut. Rotsi, joka on ollut merkittävä osa Jennin identiteettiä ja tarinaa. Ja nyt mun tehtävä on korvata tuo "säälittävä nahkamajava". Luoda herkälle kaupunkisoturille uus univormu. Keikoille. Boothilliin. Prätkäilyyn. Tsemppaan kovasti, koska haluun että tästä rotsista tulee osa stooria.
Mutta tosissaan, kuka muu muka vois olla mun ensimmäinen nahkarotsiasiakas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !