Jenni kirjoitti just muutama päivä sitten blogissaan musiikista ja sen voimasta. Teksti ei ois voinu parempaan aikaan tulla, sillä ite kelailin juuri ihan samoja juttuja. Jouduin luuppiin, josta jonkun täytys nykästä mut pois.
Viikko sitten youtubeen ilmestyi James Blaken uusi single Retrograde ja siitä asti mun päivä on alkanut sen hiipivällä hyminällä ja myös päättynyt siihen. Yritän välttää kappaleen kuuntelua, jotten kyllästyisi. Yritän kuunnella välissä jotain muuta. Silti on pakko koko ajan palata siihen. Vahvaan bassoon, soljuvaan melodiaan, ulinoihin ja sireenin huutoon, nousuihin ja laskuihin. Uudestaan ja uudestaan.
Viime viikko meni vähän hapuillessa. Takana on pitkä talvi ja nyt on selkeesti breikin paikka. Samaan aikaan niskaan huohottelee opinnäytteen deadline. Tää biisi pysäyttää kaiken neljäksi minuutiksi.
Viikko sitten youtubeen ilmestyi James Blaken uusi single Retrograde ja siitä asti mun päivä on alkanut sen hiipivällä hyminällä ja myös päättynyt siihen. Yritän välttää kappaleen kuuntelua, jotten kyllästyisi. Yritän kuunnella välissä jotain muuta. Silti on pakko koko ajan palata siihen. Vahvaan bassoon, soljuvaan melodiaan, ulinoihin ja sireenin huutoon, nousuihin ja laskuihin. Uudestaan ja uudestaan.
Viime viikko meni vähän hapuillessa. Takana on pitkä talvi ja nyt on selkeesti breikin paikka. Samaan aikaan niskaan huohottelee opinnäytteen deadline. Tää biisi pysäyttää kaiken neljäksi minuutiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !