Luupissa

Jenni kirjoitti just muutama päivä sitten blogissaan musiikista ja sen voimasta. Teksti ei ois voinu parempaan aikaan tulla, sillä ite kelailin juuri ihan samoja juttuja. Jouduin luuppiin, josta jonkun täytys nykästä mut pois.

Viikko sitten youtubeen ilmestyi James Blaken uusi single Retrograde ja siitä asti mun päivä on alkanut sen hiipivällä hyminällä ja myös päättynyt siihen. Yritän välttää kappaleen kuuntelua, jotten kyllästyisi. Yritän kuunnella välissä jotain muuta. Silti on pakko koko ajan palata siihen. Vahvaan bassoon, soljuvaan melodiaan, ulinoihin ja sireenin huutoon, nousuihin ja laskuihin. Uudestaan ja uudestaan.
Viime viikko meni vähän hapuillessa. Takana on pitkä talvi ja nyt on selkeesti breikin paikka. Samaan aikaan niskaan huohottelee opinnäytteen deadline. Tää biisi pysäyttää kaiken neljäksi minuutiksi.

Alkunykäisy

Huh, parin viikon radiohiljaisuuden jälkeen on kiva taas tulla tänne näpyttelemään. Ajatukset on risteilly monessa muussa asiassa ja saatu toisinaan jopa pysäytettyä. Meno koulussa on vähän nuupahtanutta, kun kaikki kärsii jakkujakson draivin jälkeistä krapulaa.
Oman korjaussarjani hain gTielta maanantaina. Opinnäytetyö on nyt polkastu käyntiin ja siit tulee hiton hyvä. Kaikki on vielä vähän auki, mut luotto on kova. Ensimmäinen osa kokonaisuutta on kuitenki jo työn alla. Saappaanvarsi. Nahkasta. Mateennahkasta.

Made on hieno kala. Miltei kaikki osat käytetään hyödyksi, kun maksa ja mätikin syödään ja kallot keitellään. Keitto on kuulemma hyvää, itse en oo koskaan maistanut. Sesonkiaikakin olis parhaillaan.
Made ei oo mikään iso kala, mikä antaa rajotteensa kaavotukselle. Tää päivä meni palojen paikkoja ja muotoja miettiessä. Leikkaaminen jännitti, koska kalakavereita on vain muutama eli ei oo varaa mokailla. Onneks sain Jenniltä rohkasun sanoja. Huomenna pääsee ompelemaan.
Hyvä tästä vielä tulee.