Lyhyt jakku mittatilaustyönä

Parasta tässä mitä teen on, kun saat ylpeenä ojentaa tekemäs tuotteen asiakkaalle ja nähdä hymyn tyytyväisen vastaanottajan kasvoilla. Se, miten sanojen ja kuvien pohjalta syntyy jotain konkreettista, joka saa toisen hyvälle tuulelle. Ja kun paine putoaa harteilta. Viimeseen asti meinaan jännittää, että onkohan se nyt hyvä ja onko molemmat ymmärtäneet toisiaan. Että onko "sellanen vähän niinkun roiskittu tai rapatun näkönen pinta tiäkkö" samanlainen asiakkaan silmin.
Jos asiakas ei ole vaatetusalan ammattilainen, huomio kiinnittyy luonnoksissa ihan eri asioihin. Suuri osa asiakkaista ei todennäköisesti ymmärrä leikkaussaumoista juuri mitään, tai ei ehkä osaa kiinnittää niihin huomiota. (Pyydänkin nyt huomioimaan tämän postauksen jakun leikkaussaumat, jotka on yksi tekijä jakun yksilöllisyydessä.) Ensimmäinen sovitus saattaa samantien lyödä kauhukuvat asiakkaan verkkokalvolle - lakanakankaasta tehty, huolittelematon proto on käytännössä mahdoton saada näyttämään hyvältä, mutta se antaa toteuttajalle jo paljon informaatiota. Asiakas saattaa hahmottaa vasta viimeisessä sovituksessa, onko malli mieluinen, ja siks aina mahanpohjassa vähän kipristelee. Vielä ei oo onneks tarvinut turvautua suostutteleviin myyntipuheisiin.

Tää kyseinen jakku on koulussa valmistettu asiakastyö, joka oli tosi mieluinen toteuttaa. Asiakkaan mieltymykset on lähellä omiani, joten suunnittelu oli vaivatonta ja palkitsevaa. Alakaulukseen tein hopeista foliopainatusta, joka näkyy, kun kaulus on ylhäällä. Materiaalina ohuehko puuvillapolyesteri. Pointsit lopputuloksesta on tullut itseltä, asiakkaalta ja muutamalta muulta todistajalta - huomenna kuullaan sit maikkojen mielipiteet.